Luku 10
Kuolema pukeutuu kauniisti

Olimme kavereiden kanssa juhlatuulella. Seisoskelimme kaupungilla odottelemassa Uuden Vuoden ilotulitusta. Ohi käveli kaunis ja tyylikäs nainen. Tunsin tarpeelliseksi ryhtyä viisastelemaan hänelle. Louskutin leukaani aikani kuluksi, vaikka olin hyvällä päällä enkä pitänyt tapanani keljuilla ihmisille huvikseni, ilman syytä.

Nainen kuunteli aikansa, yritti sanoa vastaankin. Lopulta hän kaivoi esiin käsiaseen, kohdisti piipun minuun ja laukaisi. Kaaduin maahan, ja pian paikalle tuli ambulanssi. Huomasin, että kyynärtaipeestani valui verta, säikähdin. Se osui minuun! Kuolenko nyt, minä kyselin.

Sain kyydin sairaalaan ja minut ympäröi suuri hoitajien joukko. Rivistö henkilökuntaa ja alan opiskelijoita piti kättäni aloillaan, etten pääsisi liikuttamaan sitä. Minulla ei tuntunut olevan mitään hätää. Pääsin lopulta lääkärin vastaanotolle. Hän totesi, että ihon alla on luoti, mutta se ei haittaa mitään. Luoti häviää siitä itsestään jos häviää, katsotaan asiaa myöhemmin.

Minut kärrättiin tutkimushuoneeseen ja nostettiin telineeseen, joka muistutti katosta roikkuvaa vauvojen hyppykeinua. Riipuin telineessä lähinnä kainaloistani ja kolkon oloinen systeemi pyöritti minua ympäri huonetta. En tiedä kauanko aikaa kului, sillä nukuin hoitokeinussa suurimman osan ajasta.

Sairaalassa sain tietää, että sama nainen oli tähtäillyt muitakin. Ainakin yhdelle oli käynyt huonommin kuin minulle: hän oli kuollut luoteihin miltei heti. Uutisista kuulin, että poliisi oli löytänyt naisen kotoa valtavan repertuaarin erilaisia aseita ja muita tappovehkeitä.

Minulla ei tuntunut olevan suurempaa hätää vieläkään. Ihon alta näkyi nyt selvästi teräväreunainen luoti. Liikuttelin ja pyörittelin sitä sormieni alla ja mietin, että milloinkahan se häviää.

Menin käymään vanhempieni luona ja kysyin varovasti, olivatko he kuulleet ampumavälikohtauksesta. Heille uutinen tuli yllätyksenä. Heitä ei kuitenkaan järkyttänyt minun ihonalainen luotini oikeastaan ollenkaan. Hymähdin moiselle välinpitämättömyydelle.

Sitten heräsin unestani, kävin suihkussa, söin kaurapuuroa hyvällä ruokahalulla, join kahvia ja läksin sairaalaan saamaan kolmansia hoitojani.