Luku 6

Hei hei, hiukset!

Tänä aamuna sormieni väliin jäi pieni tukko hiuksia. Juoksin peilin eteen ja kokeilin, lähteekö tukkaa todella irti. Kyllä, nyt se on alkanut, hiustenlähtö. Tuijotin peilikuvaani useita minuutteja ihan lamaantuneena. Tarkistin tyynyliinan - sielläkin luikerteli irtohiuksia. Sitten niputin tukan ponnarille ja suoritin pieniä siivoustoimenpiteitä kuin robotti.

Olen kyllä valmistautunut hiustenlähtöön. Valmiina on jo mm. pari uutta trikoista pipoa. Viime viikolla löysin kaapista vanhan hiusväripurkin ja värjäsin tukan punaruskeaksi. Leikkasin samalla itselleni otsatukan. Omat hiuksenihan ovat pitkät ja hiekan väriset, ja niitä on virkistetty vaaleilla raidoilla. Värjäyksen ja parturoinnin lopputulos ei ollut hyvä: on se jälleen kerran uskottava, että tumma väri tekee kasvoistani sairaan valkeat. Halusin kuitenkin kokeilla asiaa vielä kerran, etten sortuisi peruukkikaupassa väärään väriin ja malliin.

Olin odottanut hiustenlähtöä jollakin uteliaalla tavalla, niin kuin monia asioita tämän sairauden kanssa. Miltä se oikeasti TUNTUU? Onko se todella niin kamalaa, kuin mitä sanotaan? On myönnettävä, että aamu oli lopulta pieni shokki. Kun mies soitteli kysyäkseen vointia, itku oli tulla. Mutta pian kaikki oli taas ok. Mietin, uskaltaisinko lähteä jo tänään peruukkiostoksille, vaikka matalasoluvaihe on päällä.Siirrän lähtöä kuitenkin eteenpäin.

Matalasoluvaiheessa, eli hoitojen tässä nimenomaisessa vaiheessa veriarvot ovat matalalla. Oma vastuskyky on lähes nollassa. Nappaan ohi lentelevät flunssa- ym. virukset ja taudinaiheuttajat itseeni magneetin tavoin - ja sairastun myös. Se taas merkitsee kenties hoitojen viivästymistä ja antibioottien tiputusta sairaalan eristyshuoneessa - sairaalanhoitoa jokatapauksessa, jos on kuumetta. Nyt olemme siis vain keskenämme kotona muutamia päiviä - miehen töissä käyntiä lukuunottamatta. Ruokaakin on hankittu niin paljon etukäteen, ettei tarvitse ruokakaupassakaan juuri pyöriä. On tässä itsessään pitelemistä, kun alennusmyynnit ovat parhaimmillaan...

Elelin melko vanhaksi sen uskomuksen kanssa, että syöpä on niin kamala tauti, että se ajaa hiuksetkin pois päästä. Kyse on kuitenkin siitä, että sytostaatit tappavat sairaiden solujen lisäksi myös terveitä soluja. Tulilinjalla ovat verisolujen lisäksi solut limakalvoilla ja hiuspohjassa. Kun hoidot loppuvat, hiukset kasvavat takaisin ja jostain syystä entistä tummempina ja usein kiharoina.

Minulla on aina kirjoittaessani ollut tapana haroa hiuksia, pyöritellä niitä ja tehdä pieniä solmuja. Nyt täytynee lopettaa kirjoittaminen tältä erää, sillä pää on kohta kalju tätä menoa.

Ps. Sain olla täysin terve ja hyvävointinen koko joulunpyhien ajan. Vain ruokatorvi vähän vihoitteli ja lähestulkoon kieltäytyi vastaanottamasta ruokaa. Mutta suuri ruokahaluni ja hyvät jouluruuat veivät voiton! Keskityin pitkälti maksalaatikon syöntiin, sillä hemoglobiini oli jo viikko sitten laskenut 107:een (lähtötaso noin 140), ja se on siitä todennäköisesti laskenut vielä jonkin verran.

Huomenna olisi tarkoitus saada toinen hoitosatsi. Toivottavasti veret ovat siinä määrin kunnossa, että esteitä ei ole!