Luku 2
Yöllä ajatukset ovat synkkiä

Viime yönä yritin saada unen päästä kiinni. Kävin välillä sängyssä hakemassa hyvää asentoa. Laskin lampaita ja mietin, miksi niiden pitää olla lampaita. Miksei vaikka hevosia? En keksinyt selitystä. Päästin aitaukseen varmuuden vuoksi vain lampaita - ei kannata riskeerata näin tärkeissä asioissa.

Eivät pysyneet ajatukset lampaissa. Lymfooma, NHL, follikulaarinen, SYÖPÄ, mun uusi kamu. Se se vain mielessä pyöri. Palasin koneelle ja nettiin. Ammensin jälleen tietoja taudista. Aamuyön tunteina kaivoon esiin ennusteita ja paranemisprosentteja. Viiden vuoden kuluttua 70 prosenttia potilaista on vielä elossa. Ajatella. Entä 10 vuoden kuluttua?

Onko taulukoiden taakse kirjoitettu muistiin, että Nimenomaan Minulla olisi tärkeä tehtävä täällä maan päällä? Minun täytyy hoitaa lastani niin kauan kuin se selviää omillaan. Ja olla sitten mahdollisesti isoäitinäkin aikanaan! Unohdetaan tilastot minun kohdaltani, jookos!

Sanovat, että follikulaarinen lymfooma on kilteimmästä päästä näitä tauteja. Hoitovaste löytyy usein, mutta hyvin harva paranee kokonaan. Hoitoihin palataan uudelleen ja uudelleen vuosien varrella. Homma jatkuu niin kauan, kuin kroppa kestää sytostaatteja. Siinäpä yön synkkien tuntien johtopäätös! Mitä sitten on todellisuus minun kohdallani, se jää nähtäväksi.

Löysin jälleen pari uutta blogia aiheen ympäriltä. Luin ne alusta loppuun kaikki. Jokainen kirjoittaja tuntui olevan yhä hengissä - mikäs sen hienompaa! Osa oli selvinnyt neljän kuukauden hoidoilla normaalin elämän pariin, toinen sai taistella kolme vuotta tiputus- ja leikkausrumbassa ennen "terveen papereita". Keskustelupalstoilla moni oli etsinyt kohtalotovereita vuosien varrella, osa turhaan. Minkä tilastomerkinnän nuo avun etsijät ovat saaneet, ovatko he vielä elossa?

Ajatukset ovat öisin totisia, synkkiä, pimeitä. Kun aamulla saa vaeltaa unten mailla muutaman tunnin ja avaa silmänsä, on mieli taas toinen! Ihana olla täällä kotona, oman pikkuperheen kanssa kaikessa rauhassa. Muut ovat jo aamupuuronsa syöneet, ja näyttää olevan kohta lauantaisiivouskin tuossa tehty! Kylläpä tästä näppäimistön ääreltä passaa kohta "aamu"kahville siirtyäkin.

Tänään on luvassa kiva päivä! Pikkuneiti lähtee kummien luo yökylään ja on aivan innoissaan, ja me vanhemmat päästään juhlimaan miehen taannoisia synttäreitä ihan kahdestaan! Yritän kaikkeni, että saisin pidettyä tulevat hoidot ja epävarman tulevaisuuden pois mielestäni ja huuliltani edes tämän illan ajan. Pitäkää peukkuja, että onnistun! Mieheni ansaitsee yhden vapaaillan mun pateiltani!

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!