perjantai 30. joulukuuta 2011

Luku 8
Oma teoriani siitä, miksi sairastuin

Posti toi lääkärinlausunto B1:n. Siellä se nyt lukee, taudin nimi: follikulaarinen itukeskussolulymfooma, vaikeusaste IIIB. Tässä on ehtinyt miettiä, mistä tauti on saanut mahdollisesti alkunsa. Lääketiedehän ei ole pystynyt selvittämään tämän sairauden puhkeamisen syitä. Keuhkosyöpään, ihosyöpään ja moniin muihin syöpiin on pystytty yhdistämään altistavia tekijöitä, mutta ei lymfoomaan.

Non-Hodgkinin tauti kuitenkin yleistyy hurjaa vauhtia. Minulla on sen syntyyn oma teoriani valmiina. Ainakin omalta kohdaltani. Työskentelin vuoden 2008 alusta lähtien erittäin stressaavassa työssä. Huono työilmapiiri kasvatti pahaaoloa. Tiedän aikaisemman työelämäni perusteella kyllä hyvinkin, mitä paineen alla työskentely on, mutta tässä työssä ja työpaikassa sana stressi sai aivan uuden merkityksen.

Työuupumus hiipi hiljaa ja huomaamatta. Vajaan vuoden työskentelyn jälkeen minulla puhkesi astma. Puoli vuotta kului, ja sain itseni lääkäriin puhumaan kovasta väsymyksestä. Minut tutkittiin tuolloin päästä varpaisiin yliopistollisessa sairaalassa. Verenpainetauti oli puhjennut - minulle, jolla oli aina aiemmin ollut liiankin matala verenpaine. Lisäksi vartalon CT-kuvauksessa löytyi/oli löytynyt erilaisia patteja eri puolilta kehoa.

Lääkärit kiinnittivät tuolloin huomionsa toisesta keuhkosta löytyneeseen pieneen muutokseen. Löydöstä tutkittiin ankarasti ja lopulta todettiin, että kyseessä on pieni arpikudos. Asia jäi siihen, uutta verenpainelääkitystä lukuunottamatta. Tämä tapahtui siis vuonna 2009. Kesällä stressi, työuupumus ja väsymys kasvoivat kuitenkin niin suuriksi, että irtisanoin itseni.

* * *

Nyt kun NHL diagnosoitiin, sain selville, että jo tuolloin 2009 tutkimuksissa oli kainaloistani löytynyt suurentuneita imusolmukkeita. Ne jäivät silloin keuhkolöydöksen varjoon, eikä niitä tutkittu sen enempää. Follikulaarinen lymfooma on luonteeltaan hidaskasvuinen, se saattaa kasvatella patteja elimistöön vuosikausiakin ilman muuta oiretta kuin selittämätön väsymys.

Kysyin lääkäriltäni, voiko teoriani pitää paikkansa. Hän sanoi myös uskovansa siihen, että tauti on ollut olemassa jo kaksi vuotta sitten. Samat kainalopatit löytyivät samoilta paikoiltaan vuonna 2011. Mikäli tauti olisi todettu jo kaksi vuotta sitten, jos suurentuneita imusolmukkeitakin olisi tutkittu yhtä tarkkaan kuin keuhkolöydöstä, tautia ei kenties olisi päästetty leviämään näin pitkälle. Mutta jossittelu on turhaa. Tässä tilanteessa ollaan nyt, eikä muuta voida.

Halusin kertoa tästä sen vuoksi, että mielestäni henkisellä hyvinvoinnilla on suuri merkitys terveydentilaan. Itseä täytyy kuunnella tarkasti. Pitää opetella tuntemaan oman jaksamisensa rajat ja totella niitä. Henkinen ja fyysinen väsymys, ylikuormitus ja liikojen vaatiminen itseltä johtaa taatusti sairastumiseen tavalla tai toisella. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!



5 kommenttia:

  1. Kiitos muistutuksesta - itsekin meinaa välillä unohtaa, että pitäisi kuunnella itseään ja vointiaan.

    Voimia ja jaksamista hoitojen keskelle!

    VastaaPoista
  2. Hei Tiina!
    Olen samaa mieltä kanssasi henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vaikutuksesta, siihen mitä kehossamme tietämättämme tapahtuu. Siitä on varmaan kaikki muutkin samaa mieltä. Mutta, miksi se vain on niin vaikea kuunnella, itseään. Miksi sen aina täytyy mennä vaikeimman kautta? Vastauksia on varmaan vaikea löytää. Nousihan kuitenkin Fenix-lintukin tuhkasta, ei anneta periksi. Elämällä voi olla vaikka mitä muutakin tarjottavaa. Toivon Sinulle jaksamista ja pidä mieli edelleenkin positiivisena.
    Toivoo Kaisu-anoppi

    VastaaPoista
  3. Totta, että suuri osa fyysisistä vaivoistamme on suoraan sidoksissa työstressiin, ihmissuhdepaineisiin ja muihin murheisiin.
    Hyvää vointia ja rohkeaa taistelumieltä sinulle!

    Mirkku

    VastaaPoista
  4. Kuinka oikeassa oletkaan! Hyvin- tai pahoinvointimme on kokonaisuus tai oikeastaan tasapainotila, joka aina heilahtaa suuntaan tai toiseen erilaisten tapahtumien voimasta. Voimia sinulle sylin täydeltä.

    VastaaPoista
  5. Hei Kristiina,
    mietin tuota nimiasiaa ja googletin nimeä. Eli Kristiinan alkuperäinen kreikkalainen ja latinalainen muoto Christina tarkoittaa naispuolista Kristuksen kannattajaa, Kristuksen omaa, kristittyä naista. Nimi on Kristian-nimen naispuolinen vastine. Mutta tiedätkö mitä vanhempasi ajattelivat valitessaan tuota nimeä sinulle? Entä mitä mieltä olet siitä, että johonkin maailman aikaan ajateltiin, että nimi on enne?

    VastaaPoista